Harjakaiset – yhteisön voimaa ja työn juhlaa

Illaksi kotiin -rivitalomme on saanut katon. Se on merkittävä virstanpylväs. Jatkossa rakennusvaiheet eivät ole enää yhtä voimakkaasti säiden armoilla. Sisätilojen rakentaminen voi alkaa. Vietimme harjakaiset kymppimiehiemme kanssa.

Päädyimme valitsemaan elementtikaton Suomen vaihtelevien säiden vuoksi. Erityisesti keskitalvella, sateessa, rännässä, tuulessa ja lumessa työskentelyä arvioidessamme ajattelimme, että elementtikatto olisi käytännöllisempi vaihtoehto verrattuna perinteiseen pitkästä tavarasta rakennettuun kattoon. Elementtikatto mahdollisti nopeamman ja tehokkaamman asennuksen, mikä oli tärkeää, kun sääolosuhteet voivat olla äärimmäisen haastavia talvikuukausina. Saimme nopeammin suojaa sään armoilta ja rakennuskustannuksilta, vaikka elementtikatto materiaalina on kalliimpi vaihtoehto.

Harjakaiset ovat perinteinen juhlahetki, joka on ollut tärkeä osa rakennusprojekteja, erityisesti maaseudulla. Se on tilaisuus, jossa juhlistetaan työn valmistumista ja kiitetään niitä, jotka ovat olleet mukana rakennustyössä. Harjakaisiin liittyy monenlaisia perinteitä: puheita, ruokaa ja jopa tanssia. Se on myös yhteisöllinen juhla, johon usein osallistuvat naapurit ja kyläläiset. Harjakaiset muistuttavat meitä siitä, kuinka tärkeää on arvostaa työtä ja yhteisön voimaa.

Vietimme omat harjakaisemme pari viikkoa sitten. Oli hienoa päästä kylään Lissulle ja Sepolle. Vaikka ikkunoissa oli vielä vasta muovit lyötyinä, tunnelma oli lämmin ja iloinen. Olimme valmiita juhlistamaan rakennusmiehiämme, jotka olivat tehneet kovan työn eteemme. Tarjolla oli Tarjan ja Harrin hankkimaa  mac and cheese -sapuskaa ja juotavaa.

Yksi rakennusmiehistämme oli jopa rakentanut purkulaudasta tupakeittiön penkit ja pöytäliinoilla peitetyt uretaanilevyt toimivat pöytinä. Harri piti puheen, ja tunnelma oli hetkittäin jopa hieman harras. Sydämeni oli pakahtua katsellessani ahkeria ja taitavia nuoria rakennusmiehiämme, jotka nauttivat tarjottavista ja keskustelivat työviikon päätteeksi.

Kun tunnelma positiivisesti nousi, porukka yllätti meidät vielä erinomaisella musiikkimaullaan. Ikivihreiden biisien soidessa intouduimme yhteislauluun, ja joukosta paljastui muutama nuori Tangokuningaskandidaattikin. Oli tenoria ja bassoakin.

Haluan kiittää työporukkaamme lämpimästi jo tässä vaiheessa – teidän ansiostanne tämä projekti etenee hienosti. Voimme suositella jokaista näistä upeista, tunnollisista kymppimiehistämme. Kiitos, että olette osana tätä matkaa!